Sivut

29.7.2018

Loppu lähenee

En tiedä, käykö täällä enää kukaan, mutta niille, jotka käyvät lukemassa edelleen - täällä ollaan, vaavi masussa.

Rakenneultra meni hyvin. Pieni vastasi silloin täysin viikkojaan ja näytti meille kaiken mahdollisen itsestään, mitä vain voi olla. Ikäänkuin rauhoitellakseen meitä, että kaikki on hyvin.

Viikkoja myöhemmin kesäkuun alussa neuvolasta laittoi lääkäri liikehälytyksen takia minut äitipolille. Vauva oli ollut kovin hiljainen eikä hänkään saanut vauvaan liikettä tunnustellessaan vatsaa. Sairaalalla meni koko päivä, lääkäri teki ultratessaan löydöksiä, jotka vaikuttivat hyvin huolestuttavilta. Vauvan kasvu oli hidastunut, sekä päässä olevien suonten virtaukset olivat voimakkaita. Lääkäri olisi ottanut minut sairaalaan yöksi, että aamulla tulee erikoislääkäri tutkimaan lisää. Pyysin päästä kotiin perheen luokse ja tulisin heti aamulla takaisin. Tämä sopi lääkärille.

Seuraavana päivänä sitten otettiin verikokeita ja ultrattiin huolella. Edellisen päivän ultran perusteella meidän vauvalla epäiltiin anemiaa. Mikäli verikokeista löytyisi huolestuttavia löytöjä tai ultrassa lääkäri löytäisi samat löydökset, lähetettäisiin minut heti helsinkiin vauvan verensiirtoa varten.

Nyt kuitenkin ultrassa saatiin tulokset, jotka kipusivat keskikäyrille, joten uskallettiin jäädä odottamaan verikokeiden tuloksia. Ne tulivat parissa päivässä.

Verikokeissakaan ei lopulta löytynyt mitään huolestuttavaa. Kontrolliultria ollaan tehty huolella vähintään parin viikon välein. Vauva on hienosti kasvanut takaisin keskikäyrälle, ollen tällä viikolla 2,2kg

Nyt on meneillään raskausviikko 35. ja uskallan pikkuhiljaa tottua siihen ajatukseen, että kohta meidän perheessä on kolmas lapsi. Synnytys on alkanut olemaan kovasti mielessä, eihän siihen enää järin montaa viikkoa ole. Olen tyytyväinen siihen, että lopultakin tämä raskaus on tullut päätökseen ja saamme vauvan turvaan syliimme.

Raskausaika on ollut yhtä huolta ja murhetta, toki on ihanaa tuntea pikkuisen potkut ja hikat, hän hyvin selkeästi kommunikoi kanssamme. Lapsetkin odottavat jo kovin vauvan syntymää.

Täällä sitä siis ollaan, hyvin paksusti voivina!

7.4.2018

Huhtikuisen laskettuaika

Niskaturvotuksen jälkeiset päivät olivat piinaa odotellessa verikokeiden tuloksia. Torstaina kävin vielä neuvolassa psykologilla juttelemassa keskenmenojen jälkeisestä pelosta ja nyt olin hieman allapäin, sillä pelkäsin todella soittoa sairaalasta, lisäksi meillä oli lähtö reissuun seuraavana aamuna. Se soitto tuli torstaina iltapäivästä.

Kätilö kertoi tuloksen heti puhelun alussa, kaikki on normaalisti. Riskiluku on normaali, eikä jatkotutkimuksille ole tarvetta. Helpotuksen huokaus pääsi, sekä sitä mukaa myös itku. Itkin niin, etten saanut muuta sanottua kuin kiitos. Meidän vauvalla on kaikki tämän hetkisten tutkimusten mukaan hyvin.

Raskaus on jatkunut tällä hetkellä viikolle 17+5. Pahoinvointi on vihdoin väistynyt, samoin väsymys. Muuta kremppaakin löytyy, mutta olen päättänyt olla valittamatta niistä, sillä kunhan vauva vaan saataisiin terveenä syliin saakka.

Pelottaa kiintyä vauvaan. Liikkeitä tuntuu, mutta harvoin. Istukka on neuvolan mukaan edessä, joka himmentää liikkeitä, mutta sydänäänet löytyvät aina vahvoina ja vauva oikein esittelee aina selkäänsä neuvolan doppleria vasten - ikäänkuin "äiti katso nyt, täällä minä olen"! Pelko siitä, että jotain vielä käy, emmekä saisi tätä vauvaa syliin - se pelko valtaa  mielen.

Tänään 7.4.2018 olisi meidän huhtikuisen vauvan Hilpan laskettuaika. Hän syntyi aivan liian aikaisin ja katselee meitä nyt pilvenreunalta. Eino sanoi pari päivää sitten autossa "äiti, eihän anneta tämän vauvan kuolla?"

Rakenneultraan vielä kaksi pitkää viikkoa.

21.2.2018

Kuulumisia

Täällä ollaan, toistaiseksi edelleen raskaana. Uusintaultra oli rv7+3, sikiöllä kaikki hyvin parin viikon takaisten verenvuotojenkin jälkeen.

Kotona sydänäänet saatiin kuuluviin dopplerilla 8+2. Tämä huojensi mieltä paljon. Aina heikon hetken tullessa sai laittaa dopplerin vatsalle ja huojentua, kun sikiön sydän on hienosti sykkinyt.

Tänään oli nt ultra. Raskausviikkoja kerääntynyt 11+2. Pieni vastasi viikkoja 11+6. Hän liikkui vilkkaasti, nenäluu nähtiin. Eikä turvotuksia muualla keholla ollut. Niskaturvotusta oli 2,63, mikä oli hieman yli sallitun rajan. Nyt odotellaan verikokeiden tuloksia pelosta soikeina. Yritetään luottaa siihen, että kaikki on hyvin.

Pitäkää peukkuja ❤️

12.1.2018

Pelko

Jälleen ollaan tilanteessa, jossa on vaikea pysyä positiivisena.

Toissailtana saunan jälkeen housuun lorahti verta. Verta. Vittusaatanaperkele mie en ala.

Eilen pääsin ultraan. Varhaisraskauden verenvuoto on syy päästä tutkimuksiin ilman lähetettä.

Kohdusta löytyi viikkoja vastaava sikiöpussi, tosin vähän litistynyt. Jotain muuta hippua siellä saattoi myös näkyä, mutta varmaksi ei lääkäri luvannut. Littana pussi voi tarkoittaa ihan hyvää tai huonoa. Eli raskaus voi jatkua normaalisti tai sitten ei.

Kahden viikon päästä uusinta ultra. Silloin pitäisi näkyä jo sydämensykettä ja Sikiö. Nyt viikkoja oli vasta 5+3,eikä tällöin mitään näy.

Vuoto on loppunut ja nyt pelätään seuraavat kaksi viikkoa. Silloin olisi 7+3, sillä viikolla meidän Hilppa siirtyi enkeliksi taivaaseen.

1.1.2018

Uudelle vuodelle onnea?

Toissaviikolla oli lääkäri polilla. Alkujaan kyseessä oli kystakontrolli syyskuussa puhjenneen kystan takia, mutta samalla siellä puhuttiin näistä keskenmenoista. Harmikseni tuntui, että lääkäri vähätteli. Me, kun ei käyty toisesta eikä kolmannesta km lääkärissä, joten lääkäri oli sitä mieltä, että näitä raskauksia ei ole ollutkaan, vaan vain vääriä positiivisia testissä - en usko, että väärä positiivinen tulos tulisi niin moneen testiin (sekä erimerkkisiin testeihin), mitä ehdin tekemään. No, sovittiin, että ultrataan nyt ensin ja jatketaan sitten jutustelua.
Kohtu siisti ja munasarjat siistit. Jos ei olisi lääkäri tiennyt pcos diagnoosista, niin ei olisi kuulemma edes epäillytkään. Vielä syyskuun lopussa pcos ns. aktiivinen, kun tutkitiin puhjennutta kystaa. Jotain positiivista sentään... Verikokeita eikä mitään muutakaan suostunut ottamaan, vaan alkuvuodesta voin sitten hakeutua terveyskeskuksen kautta lääkäriin ja sitä kautta verikokeisiin. Lääkäri huomasi harmitukseni, kun pelko tosiaan on, että minussa jokin pahasti vialla, miksi näin käy. Ainoa, johon lääkäri suostui, oli perusverenkuva, jossa näkyy hemoglobiini - se tosin ei kerro ferritiineistä mitään. Ne voivat olla huonot, vaikka hemoglobiini olisi hyvä. Jatkoa sitten alkuvuodesta terveyskeskuksen kautta, jos vielä tarve.

Lauantaina tein positiivisen raskaustestin. Pelottaa, mutta toivon, ettei tästä tule yksi lisämerkintä keskenmenoihin, vaan saataisiin tämä syliin saakka.